AKT-gate on enemmän kuin sosiaalipornoa

http://www.laitos.fi/akt-gate-on-enemman-kuin-sosiaalipornoa.html

Keskustelimme eilen ystäväni kanssa työpaikkakiusaamisesta, Hilkka Ahteen irtisanomisen takia tietenkin.
“No shit. Sitä on ja se on ihan tavallista ja myös tasa-arvo-ongelma ja ihan perseestä”, ystäväni sanoi.
Vaikka työpaikkakiusaaminen on käytännössä kaikkien, ainakin työssäkäyvien, tiedossa oleva ilmiö, aihetta käsitellään harvoin sinä rakenteellisena tasa-arvo-ongelmana, joka se on.
Työ- ja elinkeinoministeriön julkaiseman työolobarometrin määritelmän mukaan työpaikkakiusaaminen kattaa henkisen väkivallan, eristämisen muusta yhteisöstä, työn mitätöinnin, uhkaamisen, selän takana puhumisen ja muun painostamisen. Kiusaaminen on yleistynyt viime vuosina ja sitä tapahtuu lähes kolmasosalla työpaikoista. Naiset raportoivat kiusaamisesta työpaikoillaan lähes kaksi kertaa useammin kuin miehet.
Auto- ja kuljetusalan liiton (AKT) puheenjohtajan Timo Rädyn ja liiton entisen viestintäpäällikön Hilkka Ahteen konfliktin käsittely voisi antaa eväitä kiusaamisen käsittelyyn rakenteellisesti. Julkisuudessa ei kuitenkaan ole näin tehty, vaan aiheen käsittely on rajautunut tiukasti Ahteen ja Rädyn henkilöiden ympärille jo viikon ajan.
Keskustelu on muistuttanut lähinnä Rädyn ja Ahteen välejä mehustelevaa sosiaalipornoa. Se ole avautunut laajemmin yhteiskuntaan tai edes keskusteluksi ammattiliittojen yleisistä toimintaperiaatteisesta, hierarkioista ja jäsendemokratiasta. Keskustelu on kohdistettu tiukasti yhteen ammattiliittoon huonona työnantajana. Hyviä esimerkkejä ovat EK:n lakiasiainjohtajan Hannu Rautiaisen suoraan sanottuna jeesusteleva puheenvuoro huonosta työnantajapolitiikasta sekä presidentti Tarja Halosen näkemys, että AKT pilaa ay-liikkeen maineen.
Muistaako kukaan, että yksittäisen työntekijän huonoa kohtelua olisi käsitelty näin korkealla tasolla aiemmin? Saati, että yritysten ”muutosjohtajien” hyökkäys työntekijöitä kohtaan irtisanomisilla, ulkoistamisella, vuokratyöllä ja palkkadumppauksella uutisoitaisiin liike-elämän rappiona?
Se, että kiusaamisesta puhutaan painokkaasti on hyvä asia. Keskustelu kuitenkin johtuu siitä pöyristyttävästä typeryydestä ja ylimielisyydestä, jolla Räty hoiti Ahteen irtisanomisen, ei valitettavasti mistään yleisestä työelämäkeskustelun ilmapiirin muutoksesta.
Toisaalta olisi hyvä kysyä, miksi Räty-Ahde-parivaljakko on ollut pääuutinen lähes viikon ajan, ja kuka siitä hyötyy. Ahteen tunnettuus ja monitasoinen vastakkainasettelu demareiden sisällä ei tee asiasta viikoksi kiinnostavaa, ellei taustalla ole myös jotain suurempaa. Olisiko kyynistä ajatella, että aiheen saaman korkean näkyvyyden taustalla on kamppailu ay-liikkeen suunnasta? AKT on ammattiyhdistysliikkeessä strategisesti tärkeä liitto, joka on aiemminkin vaikeuttanut ylätason sopimista ja sitä mitä SAK:n ja EK:n pöydissä on kompromissattu.
Räty haukkui (HS 17.2.) ainoana liittojohtajana SAK:n myötäilyt eläkeiän korottamiselle. Mielenkiintoiseksi asian tekee se, että juuri eläkeiän tai -maksujen korottamisesta keskustellaan paraikaa käynnissä olevassa valtion budjettiriihessä. Ainoan liiton, joka on vahvasti irtisanoutunut eläkeiän korottamisesta, soisi saavan rivinsä kuntoon ennen kuin esitykset eläkeiän korottamisesta ovat valmiita.
Hilkka Ahdekaan ei halua ristiinnaulita koko ay-liikettä, edes AKT:ssä kokemansa pohjalta. Parhaimmillaan tämän tapauksen käsittely voi avata tien myös väärien käytäntöjen korjaamisen muuallakin.
Samalla toivoisi, että ammattiyhdistysliike – samalla kun se pohtii omia rakenteitaan – myös suuntaisi voimansa ulospäin. Hilkka Ahde on kertonut antavansa kasvot muille kiusatuille. Tulevaisuudessa työväenliikkeen haaste onkin kääntää keskustelu niihin muihin, joiden tarinat eivät kerää julkisuudessa sympatiaa osakseen.

Kts. myös: http://yksikolmeseiska.blogspot.com/2012/02/katainen-virittaa-hirvittavaa.html